Uutta tietoa välilevyn pullistumasta
Lannerangan välilevyn pullistuma on yksi yleisimmistä alaselän rakenteellisista muutoksista ja yleisin jalkaan säteilevän kivun eli iskiaskivun aiheuttaja.
Oulun yliopiston tutkijoiden johtama
kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti välilevyn pullistumien perinnöllisiä
riskitekijöitä analysoimalla lähes 830 000 henkilön geeni- ja terveystietoja.
Jo tunnettujen 23 geenialueen lisäksi tutkijat tunnistivat 41 uutta välilevyn
pullistumiin liittyvää aluetta genomissa.
Tutkimuksessa havaittiin lukuisia välilevyjen rakenteeseen ja
tulehdustekijöihin mahdollisesti vaikuttavia geenialueita sekä aiemmin
tuntemattomia yhteyksiä hermostoon ja hermojen toimintaan liittyviin geeneihin.
“Paikansimme myös kokonaan uusia alttiusgeenejä, jotka voivat osaltaan selittää
iskiaskivun pitkittymistä ja myös eroja potilaiden kokemassa kivussa”, kertoo
tutkimuksessa pääanalyytikkona toiminut Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Ville
Salo.
Tutkimuksessa analysoitiin myös leikkaushoitoa tarvinneita potilaita. Viiden
uuden geenialueen todettiin olevan yhteydessä hankalampaan, leikkausta
vaativaan välilevypullistumaan.
Tutkijoiden mukaan tulokset avaavat hienoja mahdollisuuksia iskiaskivusta
kärsivien potilaiden kivunhoidon kehittämiseen ja sen myötä elämänlaadun
parantamiseen. Pitkällä tähtäimellä uusien, vaikuttavien hoitomuotojen
kehittäminen välilevyoireisiin pienentää myös terveydenhuollon menoja, tutkijat
muistuttavat.
Välilevyn pullistumat ovat varsin tavallisia ja usein oireettomia, ja ne
yleistyvät ikääntymisen myötä. Pullistumat aiheuttavat kipua vain osalle
ihmisistä. Säteilykipu johtuu hermoärsytyksestä, kun pullistuma painaa hermoa
ja tulehdustekijät lisääntyvät pullistuman alueella. Välilevyn pullistuman
syntyyn liittyvät tekijät tunnetaan verrattain hyvin, mutta niiden
perinnöllisen taustan selvittäminen on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle.
Iskiasoire koskettaa tutkimusaineistojen mukaan vuosittain jopa 300 000 suomalaista
ja se aiheuttaa usein myös merkittävää työ- ja toimintakyvyttömyyttä sekä
suuria kustannuksia terveydenhuollolle.
Arvostetussa Nature Communications -lehdessä 7. marraskuuta 2024 julkaistu
tutkimus pohjautuu suomalaisen FinnGen-tutkimuksen, Viron biopankin ja
Ison-Britannian biopankin laajoihin geeni- ja rekisteriaineistoihin.
Tutkimusartikkeli: Ville Salo, Juhani Määttä, Eeva Sliz, FinnGen, Ene Reimann,
Reedik Mägi, Estonian Biobank Research Team, Kadri Reis, Abdelrahman G.Elhanas,
Anu Reigo, Priit Palta, Tõnu Esko, Jaro Karppinen, Johannes Kettunen.
Genome-wide meta-analysis conducted in three large biobanks expands the genetic
landscape of lumbar disc herniations. Nature Communications 2024. Doi:
10.1038/s41467-024-53467-z
Linkki tutkimusartikkeliin: https://www.nature.com/articles/s41467-024-53467-z
(linkki aktivoituu embargon rauettua klo 12, aktivoitumisessa voi olla pientä
viivettä)
Lähde: Oulun yliopisto 7.11.2024
Kommentit
Lähetä kommentti